tiistai 31. joulukuuta 2013

Nauha kaunis kuin kukkanen


Mala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa nauhaa. Intiassa on monenlaisia maloja. On japamala, pyhistä puuhelmistä lankaan pujotettu helminauha, jota käytetään rukoiltaessa laskemiseen ja pitämään huomio kohdistettuna mantran toistamiseen. On pushpamala, tuoreista jasmiinikukista lankaan pujotettu tuoksuva kukkanauha, joka tarjotaan jumalolennoille suoritettaessa rituaaleja kodeissa ja temppeleissä. Pattabhi Jois tarjoaa toisenlaisen nauhan, perinteeltään ikivanhan, yhtä pyhän kuin rukous ja yhtä kauniin kuin kukka. Hänen malansa on jooganauha, jossa kukin hengityksen rytmittämä liike on kuin pyhä helmi, joka lasketaan ja johon keskitytään, ja kukin asento on kuin sulotuoksuinen kukkanen pujotettuna hengityksen lankaan. Aivan niin kuin japamala koristaa kaulan ja pushpamala koristaa jumalat, niin myös tämä jooganauha, ahkerasti harjoiteltuna, koristelee koko olemuksemme rauhalla, terveydellä, säteilyllä ja lopulta itsetuntemuksella.



- Eddie Stern


Guru Sri K. Pattabhi Joisin Yoga Mala on näennäisesti koruton mutta täynnä merkitystä. Ylläoleva lainaus on Eddie Sternin, yhden Pattabhi Joisin lähimmistä oppilaista, kirjoittamasta esipuheesta kirjaan.


Yoga Mala sisältää tietoa astangajoogasta ja ohjeistuksen ensimmäisen asentosarjan asanoista valokuvien kera. Virkistyn tämän kirjan parissa. Koen, että nyt ollaan kaukana joogateollisuudesta. Alkulähteillä.

En tee uudenvuodenlupauksia, en ole moneen vuoteen tehnyt. Kerran vuodessa tehtävien lupausten sijaan keskityn siihen, että minulla on – vuodenajasta riippumatta! – suunta, ajatus, intentio. Ja intentioni jatkaa astangajooganauhan ahkeraa harjoittelua on vahva. Säteily ja rauha – jaksan kyllä odottaa. Harjoittelun kokemani vaikutukset, esimerkiksi hyvä uni ja tyynempi, keskittyneempi mieli antavat minulle uskoa.

Practice and all is coming.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Himmelihommia / Maalla on mukavaa



Viikonloppu ystävien kanssa maalla. Vaihdoin farkut trikoohousuun – suunta ei toki ollut Pohjois-Karjala vaan Sauvo.



Millaista maalla sitten oli paitsi mukavaa? Ilma oli puhtaampaa, hiljaisuus hiljaisempaa ja tähdet taivaalla kirkkaampia.

Ehdimme moneen, eikä silti ollut hoppu. Paitsi syömään, lasagnen ässehdyttyä.

Jalossa vipelsi ja rapsutuksia pyysi suloisin koira, söpö kuin kissa, mutta onneksi myös vähän kehveli.

Odotettuja ohjelmanumeroja ja kohokohtia olivat runopaja, joogahetki ja himmelitalkoot. Korkea pihasauna tarjosi mainiot löylyt, ja glögi maistui illan pimettyä.

Naurunremakkaiset hetket jäivät mieleen hymyilyttämään palatessani kaupunkiin suunnitellen uusia, suurempia himmeleitä.