perjantai 25. lokakuuta 2013

Päässäni on kenties apina




Some days are easy and the mind is calm and the physical body is light and responsive. Other days you may find that the mind is running wild and the body feels like wet cement. We must breathe deeply and remain detached. Asanas are not the goal. They are a vehicle to access a deeper internal awareness.
— David Swenson, The Practice Manual



Mieli hyppii sinne tänne. Matolla ja maton ulkopuolella. Töissä meneillään sen seitsemän projektia, ai niin bussikortti pitäisi ladata, mitäs kaupasta, muista varata hammaslääkäri ja kampaajakin leikkaisinko otsiksen, onkohan huomenna aurinkoista ja Kertun nimipäivätkin taitaa olla tulossa. Monkey Mind tosiaan. 

Yksi joogan määritelmistä on, että jooga on mielen liikkeiden hiljentämistä. Yoga chitta vritti nirodha (Patanjalin Jooga-sutrat). 

Selvä, siis hiljennän mieleni. Kuulostaa yksinkertaiselta. Käytännössä harjoitteluun menee vuosia, vuosikymmeniä, tai elinikiä. Tästä voi aloittaaTarkkaile ajatuksiasi niihin takertumatta ja niitä tuomitsematta. Löydä tekemisen intentio. Keskity hengitykseen – oikeasti. 

Lienee parasta ystävystyä apinansa kanssa.


Lisää aiheesta esimerkiksi täältä.



Kuva löydetty Pinterestistä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maahan valahtaneet puut

Sunnuntaina voin harhailla mäellä, kahlata lehdissä, törmätä äkisti koirapuistoon.

Pestä monta koneellista pyykkiä ja syödä tahmeaa suklaakakkua, vielä toisenkin palan. Teetä riittää.

Lukea runokirjan. Tuumailla, lukea sen uudelleen.

Kuunnella kerroksellisia tarinoita, lauluja joihin palaan vielä, tiedän.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Älä usko ajatuksiasi

Kuvataiteet ei ole minun juttu. En osaa, en ymmärrä. Ei minua varten. Ja niin edelleen, kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja sitten ollaan tässä hetkessä, missä olen puulla päähän lyöty. Mistäs tässä hommassa oikein on kyse? Milloin ja miksi aloin uskoa etten pidä maalaamisesta? Ja kun tämä ajatus syntyi, jäikö se jotenkin luuppaamaan? Vai oliko kiinnostukseni sittenkin ehkä horrostilassa? Koko tämän ajan, odottamassa tilaisuutta, jonkinlaisia oikeita olosuhteita? 

Saanko koskaan tietää?

Koko asia on mysteeri, kuten niin paljon täällä. Läpikuultavaa, moniselitteistä.

Ennen kuin soperran että elämä on kuin akvarelli lopetan tähän ja jaan kuvan tämäniltaisesta kuistilla odottaneesta inspiraatiomuistutuksesta. Anna mennä, pikkuinen!