Sokeria sielulle

Tällä kertaa otsakkeeni on kantaaottava.

Olen väsynyt tällä viikolla noitavainoksi äityneeseen plagiointiuutisointiin. Lehdistö on heittänyt vettä  jo valmiiksi massahysterian partaalla häilyvään myllyyn. Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä. Voisimme tutkiskella asiaa näkökulmasta, että kaikki taide on kierrätystä, mikään idea ei ole uusi.

There is no such thing as a new idea. It is impossible. We simply take a lot of old ideas and put them into a sort of mental kaleidoscope. We give them a turn and they make new and curious combinations. We keep on turning and making new combinations indefinitely; but they are the same old pieces of colored glass that have been in use through all the ages.


- Mark Twain, a Biography

Emme elä tyhjiössä vaan osana yhteiskuntaa. On egotrippailua ajatella olevansa itse, täysin yksin, ideoidensa lähde.

Ja sitten vielä yksi, monille mitä tahansa luovaa työtä tekeville tuttu kauhukuva.

Kuvat täältä.

Otsakkeeni tietystikin plagioi hyödyntää omiin tarkoitusperiini Editorsin uusimman levyn repeatilla soivaa kappaletta Sugar. Oi että onkin kaunista, kuunnelkaa vaikka. Sokerista sunnuntaita!

Täällä, tällainen

Kotiseudulla käymässä. Värikkyys puissa, kirpeys ilmassa. Maassa sekä sinnikkäitä että räikeitä sieniä, oikein syksyn koko kuvasto esillä.

Kaupungissa niin paljon tuttua ja sitten jotain uutta. Kuka niitä taloja suunnittelee, terveiset vaan sinne, kyllä en ymmärrä, niitä laatikoita.

Menomatka vain romaanin mittainen, tullessa jo ensi viikossa lepattelevat ajatukset.

Vauhdikkaita päiviä, sitten äkisti pimeitä iltoja

Olen herännyt keskellä yötä kuuntelemaan kaatosadetta. Ravistellut aamulla polkupyöränsarvista pulleita vesipisaroita. Havahtunut ajatukseen oikeastiko puoli kahdeksalta illalla ensimmäistä kertaa koko päivänä hengitin syvään. Pukenut  ison paksun neuleen. Valinnut värejä hieman hajamielisesti. Ajatellut pipojen ja lapasien varastosta etsimistä (kannattaa suunnitella huolellisesti). 

Olen syönyt pompusta pehmenneen kirpeän omenan. 

Hra Leen terveiset

(Kuva löydetty Pinterestistä)

Avoin ovi

Tänään avoimien ovien päivä joogasalilla. Muhevaa porkkanakakkua ja inkivääriteetä, sitten jooganäytös. Näytöksessä nähtiin kahden joogin tekemänä ykkös- ja kakkossarjan asanoita, hienosti koordinoituna siten että he teki eri asanoita yhtä aikaa. Myös katsojien puolella havaittavissa vaikuttavaa keskittymistä!

Tässä se avoin ovi on

Keskustelu oli mukavinta, kanssajoogaajien tapaaminen muutenkin kuin matolla. Rupatella joogasta ja muustakin. Kiinnostavaa kuulla millainen rooli joogaharrastuksella kunkin elämässä on. Kaikilla meistä on luonnollisesti myös muu elämä, työ, perhe, muitakin harrastuksia ja intressejä. Voidaan olla ihan erityyppisissä elämäntilanteissa. Ja jotenkin jooga yhdistää voimakkaasti.

 

Ganesha edustaa tasapainoa vahvuuden ja hyvyyden välillä, hyvää onnea ja uusia alkuja.

Eräskin saliin tutustuja kommentoi että teillä on niin tiivis yhteisö ja kaikki tuntee toisensa. Kyllä vaan, vakituiset kävijät tulevat tutuiksi keskenään. Puheltiin harjoitusrytmistä. Turvallisen ympäristön tärkeydestä. Yhteisön merkitys astangajoogassa – kun kaikki tekevät kuitenkin omaa harjoitustaan – onkin mielenkiintoinen aihe, se ansaitsee kokonaan oman kirjoituksensa. 

Niin juu, taisin tulla ilmoittautuneeksi huomiselle mysoreintensiiville!